Viipurin läänissä kerrotaan tätä tarinaa vähän eri tavalla. Siinä tekee kuningas piispalle kolme kysymystä, joita tämä ei tajua. Kun siitä pahoillaan nyt kotiinsa kulkee, tulee häntä vastaan sikopaimen, joka ottaa kuninkaan kysymyksiin piispan edestä vastatakseen. Ihastuksissaan, kun tällä tavoin hädästään pääsi, antoi piispa vaatteensa sikopaimenelle, joka niissä kulki kuninkaan eteen ja sanoi: "Tässä sitä nyt, armollinen kuningas, olen." Oli ikkunasta näkyvä lampi linnan alla sitten, niin kysyi kuningas: "Onko monta korvoa vettä tuossa lammissa?" -- "Ei kuin yksi korvo vain", vastasi sikopaimen, "mutta sen korvon pitää olla niin suuri, että siihen kaikki vesi mahtuu." -- "Oikein vastattu", sanoi kuningas, vaan kysyi taas: "Onkos idän ja lännen väliä äijän matkaa?" -- Sikopaimen vastasi: "Yhden päivän matka." -- "Kuinkas niin on?" kysyi kuningas. Sikopaimen sanoi: "Eikös idästä päivä nouse ja taas länteen laskekse?" -- "Oikeassa olet", vastasi kuningas ja kysyi vielä kolmannen kerran: "Onko hyvän ja pahan onnen väliä äijän?" -- "Sitä ei ole kuin yksi yö", sanoi sikopaimen. "Kuinka niin?" kysyi kuningas. Sikopaimen vastasi: "Eilen olin minä sikain paimen, ja tänä päivänä vastaan minä piispan vaatteissa kuninkaan kysymyksiin." -- "Niinpä saat sinä tästä päivin piispana ollakin, ja piispa olkoon sikopaimenena, koska hän on tiedossaan niin typerä", sanoi kuningas ja kysyi vielä neljänneksi sikopaimenelta: "Paljonko minä valtani ja virkaistuimeni kanssa sinun mielestäsi maksan?" Vastaukseksi virkkoi piispaksi ylennyt mies: "Maailman Vapahtaja maksoi kolmekymmentä hopeapenninkiä, tottahan sinä maksanet yhtä vähemmän." -- "Se on oikein", sanoi kuningas, ja siihen loppuikin se tarina.
Suomen kansan satuja ja tarinoita · Anonymous