Koira oli karjaa katsomassa, niin susi joka päivä tuli hänen luoksensa ja sanoi: "Sinä voit karjastasi jotakin antaa minulle, kun sinulta ulottuu." Koira vastasi siihen: "Ei, veikkonen, minun pitää vaivaa nähdä ja karjaa hoitaa, vaan sittenkään ei anneta minulle siitä vaivasta mitään, kuinka voisin minä siis sinulle jotakin luvata?" -- "Sinä et siis lupaa mitään?" sanoi susi, "minä tulen huomenna jälleen." Toissa päivänä tulikin sitten jälleen ja pyysi koiralta rekivetohevosta, mutta koira ei luvannut. Susi pyysi nyt lupaa tullakseen huomenna jälleen. Luvan saatuansa tuli hän määräaikana taaskin ja pyysi koiralta varsaa. Tämä ei ollut koko anomusta kuulevinaan. Susi silloin läksi matkaansa niinkuin ennenkin, vaan tuli huomenna uudelleen ja pyysi koiralta vuohta. Koira ei sitäkään antanut. Nyt läksi susi metsään katuvaisella mielellä, kun hän tyhjää vaivaa oli nähnyt koiran luona käydessänsä. Viimein palasi hän koiran luokse vielä kerran elostaan ja olostaan juttelemaan. Koira kävi häntä kohtaan sääliväiseksi, jonka tähden antoi hänelle hyvän neuvon sanoen: "Meidän talossa tulee syksyllä häät vietettäväksi, tule sinäkin häihin, niin saat vaivasi palkituksi." Tähän neuvoon oli susi varsin tyytyväinen, ja kun syksyllä joutuivat häät pidettäviksi, ja vieraita käytiin kutsumassa, tuli hänkin häihin niinkuin koira oli luvannut. Siellä sai hän syödä ja vähän juodakin, josta tuli juovuksiin. Ei aikaakaan, niin sanoi koiralle: "Laulaa mieleni tekevi, sanat suussani sulavat." Koira koki kieltää häntä, mutta tämä, jolla oli erinomainen laulun halu, pyysi yhä vain lupaa laulaaksensa. "Niinpä lausuhan muuan lause!" sanoi viimein koira. Susi alkoi nyt laulaa, mutta samassa tunsi hänet häärahvaskin, antoivat hänelle selkään ja pieksivät puilla paalikoilla hänet pahanpäiväiseksi.
Suomen kansan satuja ja tarinoita · Anonymous