Mies oli linnun paulan metsään virittänyt. Tähän oli repo sattumalta tarttunut. Se oli varhain aamulla, kun tämä tapahtui; hän nauroi siis koko asialle ja sanoi paulassa ollessaan itseksensä: "Kyllä se huomisaamuna ottaa minut pois." Sai siitä jo aamukin kuluneeksi, niin sanoi repo itseään lohdutellen: "Kyllä se murkinan aikaan ottaa minut täältä." Vaan jopa ennätti murkinankin aika kulua, niin tuumasi itsekseen: "Kyllä se illan tullen päästää minut tästä." Kun alkoi jo ehtoo joutua, eikä ketään näkynyt, kuulunut, lohduttelihe repo sanoen: "Jos en ennen ehtoota täältä pääsekään, kyllä se mies viimeistäänkin yön käsistä pelastaa minut." Viimein tulikin paulan isäntä katsomaan ansaansa. Repo kun tämän näki, huusi jo etäältä hänelle: "Minkätähden sinä häjynilkisiä paulojasi metsät kaikki täyteen ajat, ei pääse enää mistään rauhassa kulkemaan, nyt on hyvän aikaa tässä minulta hukkaan mennyt." -- "Olisihan sinulla tilaa ollut syrjästä ohitse kulkea!" sanoi mies. Repo vastasi: "Ka, olikos minulla kiireissäni aikaa onnettomia paulojasi kierrellä!" -- "No, kuinkas meidän kesken sitten asia jääpi?" kysyi mies, "annatkos rahaa, vai ennenkö annat turkkisi?" -- "Kyllä ennemmin turkkini annan", vastasi repo. Luuli näet miehen vain pieksevän häntä ja sitten irti laskevan, että hän toiste muistaisi paremmin varoittaa itseänsä. Mutta mies ei sitä tehnyt, vaan tappoi revon, ja nahan otti itsellensä.
Suomen kansan satuja ja tarinoita · Anonymous