Mies kynti peltoaan metsässä ja kylvi naurista maahan. Tuli tuosta karhu hänen luoksensa ja sanoi: "Terve, terve, mies! Mitäs siinä teet?" Mies vastasi: "Kylvän viljaa maahan, mutta mitä minä siitä saan, sen syövät, hävittävät metsän lintuset." Karhu sanoi: "Maksa minulle palkka, niin minä hoidan, etteivät linnut saa vahinkoa tehdä." -- "Kyllä", vastasi mies, "vaan mitäs palkoistasi tahdot?" -- "Päällimmäiset minulle, alimmaiset sinulle", sanoi karhu, kun luuli näet miehen kauraa tekevän; vaan mies ei tehnytkään kauraa, mutta naurista, jonka vuoksi vastasi: "Olkoot päällimmäiset sinulle, kun sinä vain kylvökseni hyvästi hoidat." Karhu hoiti nyt kaiken suven miehen nauriita ja luuli niitä kauroiksi. Syksyllä nyhti mies nauriit maasta, leikkasi naatit pois ja jätti ne halmeelle, mutta nauriit vei hän kotiinsa. Hänen halmeelta lähdettyään tuli karhu sinne sitä osaansa perimään, jonka mies keväällä oli luvannut, mutta halmeelle tultuaan näki hän, ettei kauroja ollutkaan, ainoastaan naatit nauriista olivat jäljellä. Tästä suuttui kyllä karhu, mutta minkäs hän teki. Toissa keväänä kylvi mies samaan maahan kauroja. Karhu tuli taaskin siihen luullen miehen nytkin tekevän naurista ja kysyi häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" Mies vastasi: "Kylvän siementä maahan, vaan mitä siihen kasvaa, sen syövät metsän lintuset." Karhu sanoi: "Maksa minulle, niin minä hoidan sinun kylvöksesi." -- "Mitäs tahdot palkoistasi?" kysyi mies. "Päällimmäiset sinulle, alimmaiset minulle", sanoi karhu siinä luulossa, että mies nytkin teki naurista. "Niinpä olkoot alimmaiset sinulle, kun sinä viljani hyvin hyvästi hoidat", sanoi mies. Karhu hoiti nyt miehen kauramaata kaiken suvea. Syksyllä tuli mies, leikkasi kaurat, korjasi ne ja vei kotiinsa. Hänen näin tehtyään tuli karhukin omaa osaansa saamaan, vaan aituukseen tultuaan näki hän, ettei siinä nauriita ollutkaan, ainoastaan kauran sänki oli jäljellä maassa. Tästä sai miehen päälle syytä taaskin ja sanoi itseksensä: "Minä lähden ja pari härkää häneltä otan kostoksi!" Siihen uhkaukseen jäi asia. Talvella läksi mies puita tuomaan metsästä, niin tulikin karhu ja tahtoi mieheltä ottaa härät. Mies ei tahtonut härkiään antaa, vaan riiteli vastaan. Repo tuli silloin heidän riitansa ratkaisijaksi ja kysyi salaa mieheltä: "Mitä tämä sinulta tahtoo?" Mies vastasi: "Tämä tahtoo härät minulta ottaa." Repo neuvoi silloin miestä ja sanoi: "Pane minulle kolme kehränvartta kaulaan, niin minä menen, juoksen metsässä, että ne kehränvarret kalisevat, ja karhu kuulee sen. Kun sitten sinulta kysyy: 'Kuka siellä metsässä on?' niin vastaa: 'Se on tuolta linnasta tullut metsästäjä, joka pyytää peuraa, karhua'." Tämän neuvon mukaan tekikin mies, pani kolme kehränvartta revon kaulaan, ja repo alkoi juoksennella metsässä niin että kehränvarret kalisivat. Kuullessaan tämän kysyi karhu mieheltä: "Kuka siellä metsässä kulkee?" Mies vastasi: "Linnan metsimies pyytää siellä peuraa, karhua." -- "Kunnekas pääsen nyt minä?" kysyi karhu. "Mene tuonne taakse piiloon", sanoi mies. Karhu teki niinkuin oli neuvottu ja asettui reen suojaan piilottelemaan. Samassa tuli repo metsästä miehen luokse ja kysyi häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" -- "Hakkaan puita", vastasi mies. Repo kysyi taas: "Mikä tuolla reen ääressä ompi?" -- "Vanha, palanut pölkky", sanoi mies. "Kun pölkky lienee, niin se on reelle nostettava", virkkoi repo. Mies kun tämän kuuli, kallisti karhun rekeensä. "Hiljaa, hiljaa", sanoi karhu, josta ei tämä mieleen ollut, mutta repo sanoi siihen: "Se on puussa kävijän tapa, että hän pölkyn köyttää rekeensä", ja samassa nuorittikin mies karhun köysillä kiinni. Taaskin sanoi repo: "Puussa kävijän tapa on, että hän kotiin lähtiessänsä iskee pölkyn päähän kirveensä." Mies kun tämän kuuli, löi kirveellään karhua päähän, ja tämä siihen heittikin henkensä.
Suomen kansan satuja ja tarinoita · Anonymous