Susi ja repo olivat kerran häihin lähteneet perheenmiehen tietämättä. Nämä olivat kahden kesken hääpöydän alla, söivät siellä lihaa, luita ja leivän muruja, mitä pöydältä maahan putosi. Susi oli salaa myöskin saanut olutta juodaksensa, josta viimein tuli juovuksiin. Nyt heräsi hänessä laulun himo, ja hän kysyi revolta lupaa, sanoi: "Laulanko minä, kuomaseni?" Repo vastasi: "Elä laula, meidät pieksetään." Susi ei siihen tyytynyt, vaan kysyi toisen kerran revolta lupaa laulaaksensa. Repo kielsi häntä kyllä, vaan sudella oli niin kiihkeä laulun himo, että vielä kolmatta kertaa kysyi revolta lupaa ja tahtoi laulaa kaikin mokomin. Repo sanoi silloin: "Kun sinulla niin kova kiihko on, niin laula kuin laulat, kyllähän näet, kuinka suuren kunnian sillä voitat." Susi nousi nyt pöydälle ylös ja lauloi siinä kerran. Kun häärahvas sen nyt kuuli, että jo susi lauloi, niin usuttivat koirat hänen päällensä antaen niiden repiä häntä, ja pieksivät häntä pahasti. Kun repo sen näki, että koirat kiskoivat sutta, juoksi hän kamariin ja pisti päänsä kuorekirnuun, että päänsä tuli kuoreeseen, ja läksi matkaansa. Kun metsässä sitten taaskin kohtasi suden, valitti tämä, että häntä oli kovasti pieksetty. Repo vastasi: "Ei sinua ole paljon pieksetty, minua lyötiin yhä enemmän, niin että pääni on pilalle pieksetty." Susi tahtoi nyt kulkea edelleen vielä, mutta repo sanoi: "Minä en saata muutoin mennä, kun et minua selkääsi ottane." Susi silloin otti revon selkäänsä häntä kantaaksensa ja läksi kävelemään. Suden selässä istuessaan alkoi repo laulaa: "Sairas tervettä kantaa, sairas tervettä kantaa!" -- "Mitä nyt laulat, kuomaseni?" kysyi susi. Repo vastasi: "Päästään hullu jorisee, ei tiedä, mistä haastaa."
Suomen kansan satuja ja tarinoita · Anonymous