Hämeessä puhutaan tarinan loppua vähän toisella tapaa. Keksittyään lakin kaupassa pettyneensä lähtevät ostajat ajamaan poikaa perästä, tulevat hänen kotiinsa ja kysyvät isältä: "Missä teidän poikanne on?" Poika oli sillä välin laittautunut aittaan, jossa makasi pitkällään laudalla niinkuin ruumis ainakin, ja isä vastasi miehille: "Voi, hyvät vieraat, minun poikani on kuollut ja makaa jo aitassa laudalla." -- "Pahuus, kun tuo ennätti kuolla", sanoivat toiset, "meillä olisi hänelle asiata ollut." -- "No, olisi täällä se vainajan sauva, jolla hän eläessään aina sairaita paransi", vastasi isä, "koetelkaahan lyödä hänen ruumistaan sillä, jos tuo tuosta elpyisi vielä!" Miehet ottavatkin siitä sen sauvan ja menevät isän kanssa aittaan, jossa hosaisevat kuollutta selkään. Tämä on heräävinään siitä ja nousee istuilleen laudalla, kysyy: "Mitäs minusta nyt tahdotaan, joka olin jo ylämaailmoihin menemässä?" Miehet, nähtyänsä, minkä kumman sauva oli vaikuttanut, eivät muistaneetkaan entistä kauppaansa purkaa, vaan alkoivat hieroa uutta, sanoivat: "Myö tuo sauvasi meille!" -- "Ei minun käy sitä hukkaaminen, tarpeen se on itsellenikin, koska vielä eloon virkosin", vastasi ensinnä poika, vaan toiset kun houkuttelivat yhä ja hyvän maksun lupasivat, niin suostui myömään jo viimein, sanoi: "No, ykskaikki, kolme sataa kun sauvastani antanette, niin olkoon menneeksi!" Toiset maksoivat hinnan mielellänsä ja menivät sauvansa kanssa matkaansa, vaan tiellä nousi heidän välillänsä siltä sauvalta riita, kuka sen heistä nyt pitäisi, ja siitä syntyi tappelu, jossa toiset kaksi löivät toverinsa kuoliaaksi. Siitäpäs tuli heille nyt hätä, ja sieppasivat sen pojalta ostamansa sauvan ja hakkasivat sillä kuollutta selkään herättääksensä häntä, vaan tämä ei vironnut sen siitänsä, ja päälliseksi tuli vielä ihmisiä siihen heidän meteliinsä, ja alkoivat hätyyttää heitä siitä, kun kuollutta pieksivät. Peloissaan heitä jättivät miehet kuolleen toverinsa tielle ja juoksivat pojan kotiin takaisin.
Siellä oli poika isänsä kanssa pitänyt tuumaa taaskin, ja kun näki miesten tulevan, pistäytyi tyhjään tynnyriin, josta oli puhkaissut pohjan, ja haasteli siellä itseksensä. No, miehet kun pääsivät tupaan ja kysyivät poikaa, isä vastasi heille: "Se on tuolla tynnyrissä, olkaa, veikkoset, hiljaa!" -- "Mitä juukelia se siellä tekee?" kysyivät miehet. "Se on siellä vieraita kieliä opettelemassa", selvitti isä. "Vai niin, no, mitenkähän noita mekin oppisimme?" kysyivät toiset. "Väleen niitä oppii", sanoi isä, "kun vain kielensä pistää tuosta tapinlävestä sisälle, niin silloin on kieli aina opittu." -- "Pitääpä koettaakseni", sanoi yksi mies ensinnä ja pisti kielensä tynnyriin; mutta poika, joka puukko kädessä istui tynnyrissä, vetäisi sillä häneltä kielen pään poikki, josta toinen sanoi: "Mylyt", ja kävi mykäksi kohta. Toinen mies, kun kuuli toveriltaan pääsevän oudon äänen, arveli tuosta: "Kyllä siinä näkyy hyvästi oppivan, koska Pekka jo rupesi puhumaan", ja pisti myös kielensä läpeen, jossa kävi mykäksi hänkin. -- Paha on pettäjän perintö.