Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä on kirjoiteltu pieni tarinainen, joka luonnoltansa on pian yhdenlaatuinen kuin edellisen tarinan alkupuoli. Tätä tarinankatkelmaa, jota varmaan on jostakusta ehyemmästä sadusta lohkaistu, kerrotaan seuraavalla tavalla.
Köyhä mies meni rikkaalta naapuriltansa pyytämään joulupaistia, mutta rikas ei tahtonut antaa eikä luvata. Köyhä rukoili yhä ja sanoi: "Anna edes se, mikä tänä yönä aittasi katosta putoaa!" Toinen kyllä tiesi sianjalkoja olevan aittansa katossa riipuksissa, vaan ei luullut sieltä putoavan mitään, kun ne vartaissa olivat, ja lupasi hiljankin köyhälle sen, mikä vain sieltä putoaisi.
Köyhäpä kävi yöllä rikkaan isännän aitalla ja pudotti sieltä sianjalan katosta lattialle. Aamusella meni sitten isännän puheelle ja kärtti siltä aitan katosta pudonnutta sianjalkaa, kuten eilen luvannut oli. Toinen kyllä empi, ettei muka antaaksensa vielä silläkään, mutta tuskastui viimein köyhän alituiseen kärttämiseen ja viskasi sille hiljankin siansäären aittansa ovelta sanoen: "Tuoss' on, he! Juokse nyt sen kanssa Hiiteen!" Köyhä mies teki kuten käsketty oli, sieppasi siansäären kainaloonsa, vei sen kohta Hiiteen ja vaihetti sillä siellä semmoisen myllyn, jolla kävi jauhaa mitä tahtonsa: ruokaa, rahaa ja mitä ikään ihminen tarvitsee. Kotiin tultuansa jauhatti mies kohta myllyllänsä kaikenlaisia tarpeita ja talon varoja, josta tuli niin rikkaaksi, että kuului ympäri seutuja tavaransa paljous. Saipa rikas isäntäkin kuulla, kuinka köyhä naapurinsa äkkiä oli suuresti tavaroilta hyötynyt, ja tuli häneltä kysymään: "Mitenkä sinä yht'äkkiä nyt olet rikastunut, ja olit ennen niin köyhä?" Toinen selvitti: "Se siansääri, jonka aittasi ovelta viskasit käskien viedä Hiiteen, se minut rikastutti." Samassa puhui hän myös, minkälaisen myllyn Hiidestä oli saanut, joka jauhoi hänelle kaikkea, mitä vain tarvittiin.
Rikas isäntä alkoi nyt rukoilla naapuriansa ja sanoi: "Annapa minulle tuo myllysi vähäksi aikaa lainaksi, niin saan minäkin koetella, mimmoinen tuo on." Toinen antoi, mutta ei neuvonut, mitenkä sitä seisotetaan; sitä seisottaessa piti sanoman ikäänkuin hevoselle: "Ptru, ptru!" Rikas isäntä kuljetti myllyn kotiinsa, ja kun teki mielensä sitä paikalla koettaa, niin vei sen saunaansa ilman muun perheen tietämättä. Työväki sattui juuri olemaan riihtä puimassa, niin käski myllyn jauhamaan puuroa riihiväelle eineeksi. Mitäs tästä? Mylly kun sai kerran jauhamaan, niin jauhoi koko saunan täyteen, että puuro joka reiästä kursui ulos, eikä seisahtunut millään tavalla. Viimein suuttui jo isäntä myllyyn, kantoi sen pellollensa ja kiljaisi vihassansa: "Jauha tuolla hongikoita, kallioita, muudan kapine!" Sepä totteli jauhattajansa sanaa ja jauhoi kohta rikkaan talon pellot hongikoita, kallioita täyteen, ettei kohta ollut muuta kuin raunioita ja sakeata metsää siinä, missä isännällä ennen viljamaata oli ollut. Viimein täytyi isännän kutsua naapuriansa ottamaan myllynsä pois. Se hakikin myllynsä kotiin, piti sen aina tallella ja pysyi kaiken aikansa rikkaana, ettei tarvinnut tehdä työtä muuta kuin huviksensa. Mutta naapurinsa, entinen rikas isäntä, jolla ei enää ollut peltoa missään, köyhtyi siihen paikkaan ja hävisi häviämistänsä yhä. -- Sen pituinen se.