Kaksi eri hirviö-lajia.
-- Ah, huudahtivat yht'aikaa Rochefort ja mylady, tehän se olette?
-- Niin, minä se olen.
-- Mistä te tulette? kysyi mylady.
-- La Rochelle'sta, entäs te?
-- Englannista.
-- Buckingham?
-- Kuollut tai ainakin vaarallisesti haavoitettu; juuri lähdettyäni, saamatta häntä rahtuakaan taipumaan, eräs kiihkolainen murhasi hänet.
-- Ah, sanoi Rochefort hymyillen, sepä oli onnellinen sattuma, ja se on suuresti miellyttävä Hänen ylhäisyyttänsä. Oletteko ilmoittaneet siitä hänelle?
-- Minä kirjoitin hänelle Boulogne'sta. Mutta minkä vuoksi olette nyt täällä?
-- Hänen ylhäisyytensä, joka oli levoton, lähetti minut teitä etsimään.
-- Minä tulin vasta eilen.
-- Ja mitä olette täällä eilisestänne tehneet?
-- En ole hukannut aikaani.
-- Oh, sen kyllä uskon.
-- Tiedättekö kenen täällä tapasin?
-- En.
-- Arvatkaas!
-- Kuinka minä voisin...?
-- Sen nuoren naisen, jonka kuningatar otti pois vankeudesta.
-- Sen pikku d'Artagnan'in lemmitynkö?
-- Niin, rouva Bonacieux'in, jonka nykyinen olopaikka oli kardinaalille tuntematon.
-- Hyvä, sanoi Rochefort. Sepä oli taaskin sattuma yhtä hyvä kuin joku toinenkin. Kardinaali on todella onnetarten lellipoika.
-- Käsitättekö hämmästystäni, jatkoi mylady, kun huomasin olevani tuon naisen kanssa vallan naamattain?
-- Tunteeko hän teidät?
-- Ei.
-- Hän pitää teitä siis ventovieraana?
Mylady hymyili.
-- Minä olen hänen paras ystävänsä!
-- Eipä ole toista teidän vertaista, paras kreivinnani, tekemään mokomia ihmetöitä! sanoi Rochefort.
-- Ja se oli minun onneni, sanoi mylady, sillä tiedättekö, herra kreivi, mitä nyt on tekeillä?
-- En.
-- Huomenna tai ylihuomenna tullaan kuningattaren määräyskirjeellä varustettuna ja viedään hänet pois.
-- Todella? Kuka tulee?
-- D'Artagnan ja hänen ystävänsä.
-- Totta tosiaan, he toimittavat asiansa niin, että meidän on pakko lähettää heidät Bastiljiin.
-- Miksi heitä ei jo ennen ole lähetetty?
-- Mitäs voi tehdä, kun kardinaalilla on noiden miesten suhteen joku heikkous, jota en voi ymmärtää!
-- Todella?
-- Niin.
-- No niin, sanokaa hänelle siis että nuo neljä miestä kuulivat meidän keskustelumme Colombier-Rouge'n ravintolassa; sanokaa hänelle että hänen lähdettyänsä yksi heistä tuli ylös minun luokseni ja väkisin otti minulta hänen antamansa suojeluskirjan; sanokaa hänelle että he olivat ennakolta toimittaneet tiedon lord Winter'ille tulostani Englantiin, että he tälläkin kertaa olivat vähältä tehdä tyhjäksi koko matkani, samoinkuin timanttijutussa kävi; sanokaa hänelle että noista neljästä miehestä ainoastaan kaksi on peljättävää, nimittäin d'Artagnan ja Athos; sanokaa hänelle, että kolmas, Aramis, on rouva de Chevreuse'n rakastaja; hänet pitää jättää eloon, hänen salaisuutensa tunnetaan, hänestä voi olla hyötyä; neljäs, Porthos, on joutavanpäiväinen höperö, josta hänen ei tarvitse pitää mitään lukua.
-- Mutta nuo neljä miestä ovat varmasti tällä hetkellä La Rochelle'n piirityksessä.
-- Niin minäkin luulin, mutta eräs kirje, jonka rouva Bonacieux on saanut rouva de Chevreuse'ltä ja jonka hän varomattomasti kyllä antoi minun lukea, saattaa minut uskomaan että nuo neljä miestä päin vastoin ovat matkalla tänne ryöstämään häntä pois.
-- Saakeli! Mitäs nyt tehdään?
-- Mitä on kardinaali sanonut teille minun kohdalleni?
-- Että ottaisin vastaan teidän ilmoituksenne joko kirjalliset tai suulliset ja palaisin kyytihevoisilla, ja kun hän on saanut tietää mitä te olette tehneet, miettii hän, mitä teidän on sitten tekeminen.
-- Minun pitää siis jäädä tänne?
-- Tänne eli näille seuduin.
-- Te ette voi siis viedä minua mukananne?
-- En, minulla on nimenomainen määräys; leirin lähistössä teidät voitaisiin tuntea, ja ymmärrättehän kyllä itse että se olisi vahingoksi kardinaalille.
-- Minun tulee siis odottaa täällä tai lähistössä.
-- Sanokaa vaan ennakolta missä te odotatte tietoja kardinaalilta, että tiedän, missä te olette saatavissa.
-- Kuulkaahan, se on luultavaa, että minä en voi jäädä tänne.
-- Minkä vuoksi?
-- Te unhotatte että minun viholliseni voivat tulla minä hetkenä tahansa.
-- Se on totta, mutta silloin pääsee tuo pikku naikkonen livistämään Hänen ylhäisyytensä käsistä.
-- Pah! sanoi mylady hymyillen tavalla, joka oli hänelle ominaista; te unhotatte että minä olen hänen paras ystävänsä!
-- Niinpä kylläkin; minä voin siis sanoa kardinaalille tuosta naisesta...
-- Että hän saa olla siitä huoleti.
-- Siinäkö kaikki?
-- Kyllä hän tietää mitä se merkitsee.
-- Mutta sanokaapa nyt, mitä minun pitää tehdä?
-- Matkustaa paikalla takaisin; minun mielestäni kannattaa kyllä kiiruhtaa näiden sanomien vuoksi, joita teillä nyt on vietävänä.
-- Vaununi särkyivät Lilliers'iin tullessani.
-- Oivallista!
-- Mitä! Oivallista?
-- Niin, minä tarvitsen teidän vaununne.
-- Kuinkas minä sitten matkustan?
-- Hevosen selässä.
-- Teidän on helppoa istua täällä ja sanoa noin; sata kahdeksankymmentä lieu'tä!
-- No, mitäs se merkitsee?
-- Ne kuljetaan. Entäs sitten?
-- Kun olette tulleet Lilliers'iin, lähetätte minulle vaunut ja käskette palvelijanne toimittamaan ne minun käytettävikseni.
-- Hyvä!
-- Teillä on varmaankin mukananne joku kardinaalin määräys?
-- On, valtakirjani.
-- Näyttäkää se johtajattarelle ja sanokaa että minua tullaan noutamaan tänään tai huomenna ja että minun täytyy seurata sitä henkilöä, joka ilmoitakse teidän nimessänne.
-- Hyvä!
-- Elkää unhottako pitelemättä minua pahoin, puhuessanne minusta johtajattaren kanssa.
-- Minkä vuoksi se on tarpeen?
-- Minä olen eräs kardinaalin uhri. Minunhan pitää herättää pikku rouva Bonacieux'issä luottamusta.
-- Aivan oikein. Tahdotteko nyt luetella minulle kaikki tapahtumat?
-- Johan minä olen kertonut kaikki; teillä on hyvä muisti; kertokaa ne nyt vuorostanne minulle niinkuin minä ne teille kerroin; paperi voisi kadota.
-- Te olette oikeassa; sanokaa minulle vaan, missä minä tapaan teidät, ett'en tarvitse turhaan tallustella ylt'ympäri koko seudun.
-- Se on totta; malttakaas.
-- Tahdotteko kartan?
-- Oh, minä tunnen tämän seudun erinomaisen hyvin.
-- Tekö? Milloin te olette olleet täällä?
-- Minä olen täällä saanut kasvatukseni.
-- Todella?
-- Näettekös, siitä on toki jotakin hyvää, että on saanut kasvatuksensa jossakin.
-- Missä odotatte siis minua?
-- Malttakaas hetkinen; no niin, nyt tiedän, Armentières'issä.
-- Mikä paikka on Armentières?
-- Eräs pieni kaupunki Lys'in varrella! en tarvitse muuta kuin mennä yli virran niin olen vieraassa maassa.
-- Oivallista! Mutta se lankeaa luonnostaan, ett'ette mene yli virran muutoinkuin hätätilassa?
-- Se on tietty.
-- Ja kuinka saan siinä tapauksessa tietää missä te olette?
-- Ettehän te tarvitse lakeijaanne?
-- En.
-- Onko hän luotettava mies?
-- Hän kestää kaikki koetukset.
-- Antakaa hänet minulle, ei kukaan häntä tunne; minä jätän hänet sinne missä viimeksi olen ollut, ja hän saattaa teidät sinne missä olen.
-- Ja te sanotte odottavanne minua Armentières'issä.
-- Niin, Armentières'issä.
-- Kirjoittakaa nimi paperilapulle, ett'en sitä unhottaisi. Kaupungin nimi ei voi ilmaista ketään, eikö niin?
-- Oh, kukas tiesi? Mutta olkoon menneeksi, sanoi mylady, kirjoittaen nimen paperipalaselle, minä uskallan.
-- Hyvä! sanoi Rochefort ja otti paperin mylady'n kädestä, taittoi sen kokoon ja pisti sen hattunsa sisään hikinauhan alle. Olkaa kaikessa tapauksessa huoleti; minä teen niinkuin lapset; sen varalta että sattuisin kadottamaan tämän paperin, hoen minä sitä pitkin matkaa. Onko nyt kaikki?
-- Eiköhän.
-- No katsotaanpas: Buckingham kuollut tai vaarallisesti haavoitettu; teidän ja kardinaalin keskustelu joutunut neljän muskettisoturin korviin; lord Winter saanut ennakolta ilmoituksen teidän tulostanne Portsmouth'iin; d'Artagnan ja Athos Bastiljiin, Aramis rouva de Chevreuse'n rakastaja; Porthos joutavanpäiväinen höperö, rouva Bonacieux löydetty; teille lähetettävä vaunut niin pian kuin mahdollista; annettava lakeijani teidän käytettäväksenne; esitettävä teitä kardinaalin uhrina, ett'ei johtajatar rupeaisi epäilemään; Armentières, Lys'in varrella; eikö niin?
-- Todella, paras herrani, teillä on erittäin hyvä muisti. Mutta vielä yksi asia.
-- Mikä?
-- Minä näin varsin kauniin metsän, joka varmaankin liittyy luostarin puutarhaan, sanokaa että minun sallitaan kävellä siellä metsässä. Kukas tiesi? Voisin ehkä tarvita mennä ulos takaportista.
-- Te ajattelette kaikkea.
-- Ja te unhotatte yhden asian.
-- Minkä?
-- Kysyä, tarvitsenko rahaa.
-- Se on totta; kuinka paljon tahdotte?
-- Kaikki mitä teillä on kultaa.
-- Minulla on noin viisi sataa pistole'a.
-- Minulla on saman verran; tuhannella pistole'lla voi kohdata kaikkea; tyhjentäkää siis lakkarinne.
-- Kas tässä!
-- Hyvä! Ja te lähdette?
-- Tunnin perästä; minun pitää saada vähän ruokailuaikaa ja sillä välin lähetän noutamaan kyytihevosta.
-- Mainiota! Hyvästi, herra kreivi.
-- Hyvästi, kreivinna!
-- Sulkekaa minut kardinaalin suosioon.
-- Sulkekaa minut paholaisen suosioon.
Mylady ja Rochefort hymyilivät toinen toisilleen ja erkanivat.
Tunnin perästä ratsasti Rochefort tiehensä täyttä karkua ja viisi tuntia myöhemmin oli hän Arras'issa.
Lukijamme tietävät jo kuinka d'Artagnan hänet siellä tunsi ja kuinka tuo tunteminen, joka herätti jonkunmoista pelkoa neljässä muskettisoturissa, antoi uutta vauhtia heidän matkallensa.