Joutilas mies oli lukenut kansantaloudellista kirjaa ja tutkinut tilastoa, myöskin alkoholikysymystä koskevaa. Hän pani kirjansa kiinni, nousi ja täytti puolenlitran pullon kirkkaalla vedellä ja käveli ulos.
Joutilas mies aloitti tilastollisen tutkimuksen. Hän päätti esitellä pullonsa jokaiselle vastaantulijalle, lukuunottamatta naisia ja alaikäisiä, päästämättä ohitse ketään, jonka voi ruumiillista väkivaltaa käyttämättä pysähdyttää.
Oli sunnuntai-ilta ja seurojen talolla oli ilot. Sitäpaitsi oli jokin taloudellinen ja jokin hartauskokous. Tiellä olisi siis kävelijöitä.
Rannalla, puiston luona hän tapasi ensimmäisen kulkijan, erään kylän arvokkaimmista isännistä. Joutilas mies puhui ensin muutaman sanan säästä ja esitti sitten hieman arkaillen, että hänellä olisi pieni pullo taskussa, jos niinkuin isännälle sopisi...
Se sopi hyvin. Syksyinen hämärä täytti varjoisan puiston, ja kellastuvat lehdet kahisivat. Joutilas mies näki isännän ilmeisesti ilostuvan. Hän katsoi kourassaan olevan pullon kirkkautta ja piti esitelmää vuoden tuloksista. Hän puhui pitkään ja silmäili aina välillä pullon kirkkautta.
Joutilas mies tunsi säälin heräävän sisimmässään. Oliko hänen päältä katsottava tuon ilostuneen miehen lankeemusta? Mutta hän muisti, että tutkijan pitää olla tunteeton, ja paadutti sydämensä.
»Kompsautahan vain, herkuttelija! Moni täällä pettyy», ajatteli hän.
Ja viimein pullo keikahti pystyyn, mutta samassa vääntyi isännän suu kieroon. Hän sylkäisi, ja kasvot saivat vihastuneen ja loukkautuneen ilmeen.
— Silkkaa vettä! Mitä te tällä tarkoitatte?
Joutilas mies oli hämmästynyt ja pyysi tuhannesti anteeksi. Erehdys, erehdys! Ei suinkaan hän missään nimessä, tarkoittanut tarjota pelkkää vettä, vaan aivan toista nestettä. Pullot olivat vain vaihtuneet. Joutilas mies pisti pullon taskuunsa ja valehteli edelleen häpeämättömästi. Hän rauhoitti omantuntonsa sillä, että se oli niin sanottu kohteliaisuusvalhe.
Hän erosi isännästä vielä kerran vakuuttaen vilpittömyyttään. Lyhyen ajan kuluessa hän sai tarjotuksi ryypyt puolellekymmenelle henkilölle. Kukaan ei kieltäytynyt, ja kaikki totesivat halveksien aineen vedeksi. Mutta nyt ei joutilas mies, joka osasi sovittaa käyttäytymisensä olosuhteiden mukaan, pyytänyt anteeksi.
— Oikein päätelty! Mitä ihmettä sen sitten odotitte olevan?
Sen jälkeen hän tarjosi kahdelle henkilölle ryyppyjä sopimattomaan aikaan. Sillä ohitsekulkevat naiset aiheuttivat puuhan keskeytymisen. Sen perästä hän tapasi kolme nuorta miestä, jotka hyvin kernaasti suostuivat tutkimaan pullon sisällystä. Mutta jo ensimmäinen ilmaisi sen ääneensä ja suurella varmuudella, jolloin toiset eivät enää ryypänneetkään. Joutilas mies päätti tämän jälkeen, mikäli mahdollista, tarjota ainettaan kahdenkeskisissä tilaisuuksissa. Ja hän menestyi jälleen monet kerrat. Jotkut ottivat asian kevyesti, mutta jokunen suuttui ja joutilas mies sai toimia ripeästi pelastaakseen pullonsa.
Kun hän oli päässyt yhteentoista ryypyn ottaneeseen, kieltäytyi seuraava mies sillä perusteella, että maassa oli kieltolaki. Silloin joutilas mies ilmaisi, että pullossa oli vain vettä. Mutta mies sanoi, ettei häntä janota.
Nyt kulki auto ohitse, ja joutilas mies huiskautti kättään. Vaunu pysähtyi, ja vesipullon mies löysi sieltä kylän kauppiaan. Hänkin ryyppäsi, mutta sanoi heti, ettei hän mitään vesiparannusta tarvitse. Joutilas mies myönsi, että vesi ei tosin vaikuta suuria asioita...
— Mutta se, mikä on veteen yhdistetty!
Kauppias ojensi omaa pulloaan. Mutta joutilas mies sanoi olevansa suorittamassa tarkkuutta vaativaa tilastotyötä ja astui alas vaunusta, joka vieri tiehensä.
Seuraava vastaantulija oli roteva sälli, jonka joutilas mies tiesi helposti tulistuvaksi mieheksi. Hän epäröi, mutta asia ja totuus vaativat häntä olemaan mistään välittämättä. Sälli ryyppäsi ja raivostui. Joutilas mies kerkesi kuitenkin pelastaa pullonsa, kun oli etukäteen varustautunut. Hän väisti pari nyrkiniskua ja ilmaisi huudoilla hämmästyksensä ja vakuutti, että jos tässä jotakin väärää on, niin syy ei ole hänen. Häikäilemättömästi valehdellen hän sai sällin rauhoitetuksi ja pääsi hänestä eroon.
Ja jälleen painui vesiryyppyjä rauhallisempiin kansalaisiin, kunnes joutilas mies sanoi eräälle:
— Kahdeskymmenes viidestäkolmatta!
— Mikä niin?
— Nesteelle altis.
Nyt hän tapasi ryhmän hartauskokouksesta palaavia vanhempia henkilöitä, viisi miestä ja saman verran naisia. Joutilas mies uskollisena periaatteilleen sanoi, että hänellä olisi asiaa kaikille miehenpuolille. Heitä ei voinut yksitellen kulettaa kahdenkeskisiin seikkoihin, joten hän esitti pullonsa heille kaikille samalla kertaa valituin sanoin. He kieltäytyivät jyrkästi ja käskivät hänen hävetä ja aikoivat pitää hänelle saarnan. Mutta joutilas mies sanoi, että hänellä oli kiire, pyysi anteeksi ja käveli edelleen.
Seuraava kulkija oli yksinäinen uskovainen. Mutta hänkin kieltäytyi. Sanoi, että kun on kerran uskoa tunnustamassa, niin pitää koettaa olla vihainen viinalle, vaikka se, kuten Salomoni sanoo, välkkää lasissa.
Mutta toinen yksinäinen, seuroista tuleva uskovainen sanoi, ettei hän ryyppyä eikä kahta, joita hän ei ota missään juopottelutarkoituksessa, pidä syntinä, eikä usko Jumalankaan pitävän. Hän nosti pullon suulleen, ojensi sen sitten takaisin ja oli pitkän tovin vaiti.
— En tiedä, sanoi hän sitten, teittekö tämän hyvässä vai huonossa mielessä, mutta se oli tehokas ryyppy, saarna farisealaisuutta vastaan.
— En kummassakaan, en hyvässä enkä huonossa. Teen tilastollista tutkimusta mieshenkilöittemme halukkuudesta nesteaineisiin.
Ryypynottanut mies katsoi häneen pitkään ja arvellen hänen olevan juovuksissa pudisti päätään ja sanoi:
— Mene rauhallisesti nukkumaan, mies parka!
Seuraava vastaantulija ei ollut enää uskovainen, vaan päihtynyt. Joutilas mies tarjosi hänelle ryypyn pullostaan ja pelasti sitten sen ja pääkuorensa ripeällä otteella. Häntä vastaan paljastettiin puukko, jolloin joutilas mies, katsoen tieteellisen velvollisuutensa tulleen täytetyksi, pelastautui suinpäin pakenemalla.
Seuraava mies, jolle hän hengästyneenä ojensi pullonsa, sanoi, ettei hän ole ryyppymiehiä.
Mutta sitten ottivat taasen useat henkilöt ryypyn, jopa kolmekin yhdessä ryhmässä. Ensimmäinen sattui olemaan vähäpuheinen mies, joka ei maininnut mitään aineen laadusta, vaan antoi toisenkin ryypätä rauhassa. Tämä seurasi esimerkkiä. Kolmaskaan ei puhunut mitään.
Sytytettiin savukkeet ja puhuttiin joutilaan miehen laimean pullon ominaisuuksista.
Seurojen talon portilla joutilas mies tapasi poliisin ja pyysi hänet syrjään ja sanoi, että hän mielellään antaisi tälle pienen tuikun pullostaan. Poliisi sanoi, ettei se sovi hänelle virkansa vuoksi. Joutilas mies huomautti, että hänen virkaansa kuuluisi ottaa häneltä pullo pois. Poliisi sanoi, että kun joutilas mies pitää sitä kätkössä kaikessa hiljaisuudessa, niin hän säästyy siitä vaivasta.
Vesipullon mies katsoi kelloaan, huomasi kävelleensä kaksi tuntia ja sanoi, että hänen oli aika lähteä.
Asunnossaan joutilas mies otti valon, teroitti lyijykynän, avasi muistikirjansa ja kirjoitti:
Tilastollinen tutkimus mieshenkilöittemme halukkuudesta nesteaineisiin.
Tutkimuksen suoritti allekirjoittanut, välikappaleenaan vesipullo, maakylässä, l:nä syyskuuta 19— kahden tunnin kuluessa.
Neljästäkymmenestäkahdeksasta henkilöstä, joille mainitusta vesipullosta tiellä ja taivaan alla tarjosin ryypyn selittämättä nesteen laatua, otti sen kolmekymmentä viisi henkilöä, kuluttaen ainetta jotenkin täsmälleen neljänneslitran.
Kieltäytymiset tapahtuivat seuraavista syistä:
Kaksi, koska näköpiiriin ilmestyi sivullisia.
Kaksi, koska he etukäteen tulivat tietämään aineen laadun.
Yksi, koska maassa oli kieltolaki.
Viisi, jotka yhdessä ryhmässä palasivat hartauskokouksesta, syytä tarkemmin selittämättä, sanoen tarjousta hävyttömäksi.
Yksi, koska oli uskovainen.
Yksi, koska hän ei ollut ryyppymies.
Yksi, poliisi, joka ei katsonut virkavelvollisuuksiensa sitä sallivan.
Virattomuudessa:
Joutilas mies.
Hän silmäili tyytyväisenä tutkimuksensa tulosta, sulki muistikirjansa, sammutti valon ja nukkui.